”Mä en pysty. Mä en osaa.”
”Mä en pysty” on lause, jota oon kuullut tosi usein, ja etenkin vanhemmilta naisilta. Missä vaiheessa häviää usko itseensä? Mikä tai kuka sen on vienyt?
Pienenä lapsena varmasti moni on luottavaisempi, uskaliaampi ja itsevarmempi. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun lapsi joutuu ensimmäisen kerran kiusatuksi tai kokee vähättelyä tai ”ei kannata edes yrittää” -asennetta, niin uskoisin, että ne piirteet murtuu aika helposti.
Omalta kohdaltani muistan, kuinka ala-asteen ensimmäisellä luokalla olin iloisempi ja uskaliaampi. Uskalsin viitata luokassa ja kertoa, jos yksi poika yritti luntata. Kiusaamisen alettua ja oppimisvaikeuksien tultua ilmi, uskallus mureni nopeasti ja epävarmuus tuli tilalle. Kiusaaminen on jättänyt jäljet, ja vielä tänäkin päivänä saan itseni välillä kiinni ajatuksesta ”mä en pysty”. Siitä joutuu todella ravistelee itsensä pois, että ei asia ole näin, tai haastaa itseään edes yrittämään.
Vanhemmilla ihmisillä. Onko ”mä en pysty” -asenne ollut sieltä lapsuudesta asti, vai tuleeko se vasta siinä vaiheessa, kun alkaa vanheta ja tahti hidastua? Varmaan sekä että. Mielenkiintoista nähdä milloin tapahtuu itsellä se hetki, kun luottaa itseensä täysin ja uskoo pystyvänsä mihin vain.
Usko itseesi <3
”Mä en pysty, mä en osaa” kuuluu eniten liikunnan parissa. Se on hassu ajatus, että ei pystyisi johonkin liikkeisiin tai painoihin, vaikka ei edes ole koskaan yrittänyt:) Eihän sitä voi etukäteen tietää. Usein, kun ihminen lopulta uskaltaa edes yrittämään, huomaakin hän, että onnistuihan tämä ja pystyinkin siihen. Fiilis on siinä vaiheessa tietysti mahtava, kun päätti uskaltaa luottaa itseensä.
Erikseen on sitten ihmiset, jotka keksivät kaiken maailman tekosyitä vältelläkseen tehtävää. Hohhoijaa, on ensimmäinen ajatus, kun näitä tulee vastaan. Välillä koitan haastaa ihmistä ja lopulta, kun oon pystynyt vastaamaan takas kaikkiin tekosyihin, on ihminen siinä vaiheessa jo yleensä hiljaa:D Tekosyyt ei auta mitään. Niillä tekee vain hallaa itselleen. Mieluummin sitä rehellisesti myöntää miten asiat on, eikä huijaa itseään. Aina ei jaksa tai kiinnosta, ja sen kuulen paljon mieluummin, kun liudan hölmöjä tekosyitä.
Minä pystyn tähän!
Seuraavan kerran kun sulle tulee ajatus ”mä en pysty, mä en osaa” (ja puhun myös itselleni), haasta itseäsi. Älä anna menneisyyden ilkeiden, lyttäävien tai kateellisten kommenttien vaikuttaa suhun. Älä anna pään sisäiselle mörölle valtaa. Jos lähdet tekemään asiaa hokemalla itsellesi: ”mä en pysty, mä en pysty, mä en pysty”, niin et varmasti pystykkään! Käännetään lause: ”mä pystyn” ”MINÄ PYSTYN TÄHÄN!” Sillä susta varmasti on siihen!
Usko itseesi, niin mäkin uskon <3
Hymyillen,
Elina