Näkyväksi tulemisen vaikeus

Nähdyksi, kuulluksi, arvostetuksi ja ymmärretyksi tuleminen ovat ihmisen suurimpia psykologisia perustarpeita. Pienetkin kohtaamiset, ystävällinen hymy ja tunne siitä, että toinen aidosti kuuntelee, ovat mielen hyvinvoinnille todella tärkeitä. Nähdyksi ja arvostetuksi tuleminen on tutkitusti ihmisille yhtä tärkeää kuin ruoka, eikö ookkin aika hurjaa?

Näkyväksi tuleminen on myös meille välillä suhteellisen vaikeaa. Onko se vähän myös jotain suomalaista? Halutaan piiloutua, vähätellään itseämme ja omaa osaamista, eikä osata ottaa kehuja vastaan.

Näkyväksi tulemisen pelko voi kummuta lapsuudesta tai aiheuttaa häpeän tunteita. Ei vain uskalleta olla täysin oma itsensä joka tilanteessa. Mitä, jos minua ei hyväksytä omana itsenäni? Mitä, jos tulen torjutuksi, enkä enää kelpaa? Menetän kavereita, menetän läheisiä, menetän työkeikkoja, menetän somessa seuraajia. Hylätyksi tulemisen pelko. Helpompi olla suojamuurien takana ja kokea siellä tulleensa (riittävän) hyväksytyksi.

Somessa näkee paljon ihmisten pilkkaamista, jos joku tulee somessa esille, laittaa itsestään tietynlaisia kuvia tai media tekee jutun julkkiksesta. Tietynlaista näkyväksi tulemista pidetään negatiivisena ja kutsutaan heti tyrkyttämiseksi. Mutta miksi se halutaan aina nähdä negatiivisuuden kautta? Tämmöisessä pilkkaamisessa näen itse jotain kateutta siitä, ettei itse uskalleta tehdä sitä mitä toinen uskaltaa.

Mielestäni meidän pitäisi enemmän uskaltaa tuoda itseämme esille, näkyväksi, eikä pienentää itseämme. Etenkin pienyrittäjien ja naisten. Enkä puhu nyt vain somessa näkyväksi tulemisesta tai, että kaikkien pitäisi hakea julkisuutta.

Näkyväksi tuleminen ei todellakaan ole aina niin helppoa. Se vaatii rohkeutta, luottamusta ja turvaa heittäytyä. Ymmärrän, että se on entistä vaikeampaa, jos menneisyydessä on huonoja kokemuksia, vähättelyä ja kiusaamista. Silloin vaaditaan vielä enemmän rohkeutta ja harjoitusta oikeiden ihmisten kanssa.

Kuvittele tilanne, kun olet laskenut suojamuurisi, ollut täysin oma itsesi tai lähtenyt tekemään juuri sitä mitä itse haluat, välittämättä muista, olemalla takki auki maailmalle. Kuvittele, ettei mitään pahaa tapahtunutkaan tai saisit siitä jopa kehuja. Eikö tunne olisi aika mahtava? Eli hyvinkin voi käydä. Se ajatus edellä olisi aina hyvä mennä.

Lähde harjoittelemaan pienestä, jos tää on vielä tosi vierasta. Mikä olisi pienin teko, jota voisit muuttaa, mitä SINÄ haluaisit, välittämättä muiden mielipiteistä?

Itsellänikin on tilanteita, joissa pienennän itseäni tai tuntuu vaikealta laskea muureja kokonaan alas. Pelko häpeästä ja muiden suuttumisesta. Eli edelleen täälläkin opettelua, ja siksi tämä teksti on myös minulle tosi hyvää muistutusta. Mutta sitten on taas paljon tilanteita, joissa pystyn olemaan täysin auki, itsevarmasti näkyvä, ja siihen uskon yrittäjyyden, asiakkaiden ja ryhmäliikunnan olleen iso vaikutus.

Paljon olen kuullut vähättelyä, ”ei kannata” -mielipiteitä, eikä minua ole tuettu kaikessa, ja silloin itseensä uskominen ei ole niin helppoa. Ja niinhän sitä sanotaan, että yleensä tuntemattomilta somesta saa parhaiten tukea ja tsemppausta:D (kiitos kaikille teille, jotka sielä olette antaneet tukea <3). Mutta olen todella ylpeä siitä, miten olen oppinut kuuntelemaan itseäni ja usko omaan tekemiseen vahvistuu pikku hiljaa.

Tätä on myös hyvä muistuttaa toiseen suuntaan. Muistetaan tukea muita ihmisiä, kuunnella aidosti, olla läsnä, ilman kännykkää (!) ja nähdä toinen sellaisena, kun hän on.

Kukaan ei halua olla näkymätön.

Tähän loppuun kaunis lause: minä näen sinut <3

 
Hymyillen,

Elina

Kauniit kuvat ottanut Niina Töyrylä