”Sääliä saa ilmaiseksi, kateus pitää ansaita.”
”Sääliä saa ilmaiseksi, kateus pitää ansaita.” ”Viha viepi viljan maasta, kateus kalan merestä.” ”Hienoja” suomalaisia sananlaskuja:D
Uskon, että ei löydy ihmistä, joka ei olisi koskaan tuntenut kateutta. Kateus ei kuulu perustunnetiloihin, mutta se voi synnyttää niitä (ilo, suru, pelko, viha, inho ja hämmästys), ja on muutekin normaali tunne. Kateus voi olla meille häpeällistä ja sitä ei useinkaan kuule kenenkään myöntävän ääneen. Tunnistaako sitä edes aina välttämättä, ennen kuin on tutkinut itseään?
Mitä sitten, jos tuntee kateutta? Se on ihan inhimillistä, eikä sitä tarvitse paeta. Tärkeämpää on se, miten kateudessa käyttäytyy ja miten sitä osaa hyödyntää.
Aiheutuuko kateudesta vihaa, katkeruutta ja ärsyyntymistä, jotka näkyy esim. ilkeänä käytöksenä somessa, kaverin lyttäämisenä, vähättelevillä kommenteilla ja paskan puhumisella?
Kateus voi myös olla hiljaista. Ei tueta ja tsempata kaveria unelmien toteuttamisessa, tarkoituksella jätetään somessa tykkäämättä, jakamatta tai kommentoimatta, ei suositella tai kehuta kaveria toiselle, kun siihen olisi mahdollisuus, ei onnitella, ei tulla paikan päälle juhliin, tai ei edes aidosti kiinnostuen kysytä mitään asiasta, mikä itseä ärsyttää. (Tässä vain muutama esimerkki, enemmän kaveruus ja ura näkökulmasta. Eikä tietenkään voi yleistää, aina nämä teot ei johdu suoraan kateudesta)
Onks tuttua? Ootko itse toiminut joskus näin tai joutunut tällaisen käytöksen kohteeksi? Se on harmillista ja varmasti yleistäkin.
Myönnän, että nuorempana olen tuntenut enemmän kateutta, kuin nykyään. Nykyään hyvin harvoin, ja jos sellaista on, se on hetkellinen ja ohi menevä tunne, mikä ei aiheuta ulkopuolisille harmia. Teininä se on voinut joissain tilanteissa hallita negatiivisesti. Kateus on itsellä ollut ennemmin hiljaista, kuin suoraan toisiin purkamista.
Tuntuu, että Suomessa kateutta on erityisen paljon, verrattuna joihinkin muihin maihin. Ootko samaa mieltä? Tai onko tää kaupunkikohtaista? Se ainakin kertoo musta paljon, että tutkimuksen mukaan suomalaisten mielestä lottovoitto on hyväksyttävämpi tapa rikastua, kuin yrittäminen:D Ihan pimeetä! Siinä ajatusmallissa on ainakin kateuden hyödyntäminen mennyt täysin metsään!
Sen sijaan, että kateus aiheuttaisi negatiivisia tunteita, joka purkautuisi toisiin ihmisiin, niin mitä jos kääntäisit sen voimavaraksi?
Voisiko kateuden muuttaa ihailuksi tai ylpeydeksi? ”Vitsi toi ihminen inspiroi mua, voin ottaa hänestä mallia!” ”Mieti! Toi on MUN kaveri/puoliso/sisko/veli! Vitsi saan olla ylpeä siitä ja kiitollinen, että mun lähellä on tuollainen ihminen.” Kuinka paljon saatkaan siitä positiivista itsellesi, kun inspiroidut muista!
Usein kateus peilaa sinulle sitä, mitä kaipaat ja tarvitset omaan elämääsi. Kuitenkin oikein hyödynnettynä kateus voi antaa sinulle polttoainetta ja puskea sinua tekemään asioita enemmän ja eri tavalla. Positiivinen energia vetää positiivisia asioita puoleensa.
Positiivisuus, kiitollisuus ja toisten auttaminen/tukeminen on isoja voimavaroja elämässä. Negatiivinen kateus, ei vaikuta vain muihin, vaan syö myös sinua sisältäpäin.
